Työelämässä ja jääkiekossa on runsaasti yhtäläisyyksiä. Näitä ovat muun muassa turvallisuus ja joukkuepeli, jotka myös linkittyvät vahvasti yhteen. Euroports Finland Oy:n logo koristaa Rauman Lukon liigajoukkueen pelaajien kypäriä. Ei ole sattumaa, että satamaoperaattori haluaa olla esillä juuri päätä suojaavassa varusteessa.

– Meillä kypärän käyttövelvoite koskee kaikkia tuotannossa työskenteleviä henkilöitä. Jokaisella henkilöllä asemaan katsomatta on oltava aina suojavarusteet, kun he lähtevät työskentelemään tuotantoon. Näitä varusteita ovat kypärän lisäksi turvakengät ja huomioliivi tai -takki, Euroports Finlandin toimitusjohtaja Timo Lehtinen kertoo.

Europortsilla kypärän käyttövelvoite on ollut voimassa kymmenisen vuotta, jääkiekkokaukalossa se on ollut arkipäivää jo 1960-luvulta lähtien. Lukon valmentaja Erik Hämäläinen korostaakin, että tänä päivänä ilman kypärää ei saa pelata missään tilanteessa.

– Jos pelin tiimellyksessä kypärä lähtee pelaajan päästä, on hänen poistuttava välittömästi kentältä vaihtoaition puolelle. Siinä ei ole yhtään neuvotteluvaraa, vaan rangaistuksena on jäähy. Ja se jäähy annetaan pelaajan oman turvallisuuden vuoksi, Hämäläinen sanoo.

Asennemuutos lähtee meistä jokaisesta

1960-luvun jääkiekkokypäristä on pitkä matka nykyajan suojaimiin. Silloin kun Hämäläinen aloitti juniorina jääkiekon pelaamisen, oli kypärä käytännössä pelkkä muovikuori.

– Nykyäänhän kypärät kehittyvät vuosi vuodelta paremmiksi. Niihin lisätään suojuksia ja pehmikkeitä, jotka toimivat iskunvaimentimina. Ja varmasti niistä löytyy edelleenkin kehitettävää, Hämäläinen muistuttaa.

– Tällaisellä 1970-luvun Jofan kypärämallilla olen pelannut vielä kaudella 1991-92. Silloin totesin, että nyt on aika ajanut ohi tästä mallista, sillä se ei suojannut yhtään. Enää tällä ei saisi edes astua jäälle, Hämäläinen jatkaa pyöritellen kädessään kuppia, joka tunnetaan kiekkopiireissä myös nimellä Gretzky-kypärä.

Aktiiviurallaan muun muassa 1001 liigaottelua puolustajana pelannut Hämäläinen ja toinen suomalainen kiekkolegenda Raimo Helminen olivat niin sanottuja viimeisiä mohikaaneja, jotka pelasivat ilman silmien eteen tulevaa visiiriä.

– Sääntö meni niin, että vuonna 1969 ja sitä aiemmin syntyneet saivat pelata vielä ilman visiiriä. Testasin sitä joskus, mutta se tuntui jotenkin häiritsevältä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että saatoin antaa sen asian suhteen hieman turhan helpostikin periksi. Olisi siihen varmasti ajan kanssa tottunut, vuoden 1995 maailmanmestari pohtii.

Suhtautuminen kypärän käyttöön on ollut eri aikakausina erilaista, niin kiekkokentillä kuin satamassa. Nykyään suojainten käyttö on monelle jo itsestäänselvää, mutta aina ei asia ole ollut näin. Asenteet ovat muuttuneet vasta ymmärryksen kautta.

– Silloin kun tämä velvoite meille tuli, niin totta kai se aiheutti pientä ihmetystä, kuten aina kaikki uudet asiat. Toiset kokivat, että se on kesällä kuuma ja talvella sinne oli vaikea saada pipoa alle. Ensin koetaan usein se hankaluus, mutta kun aikaa kuluu, niin ymmärretään, että nämä asiat ovat jokaisen omaksi parhaaksi, Lehtinen painottaa.

– Nykykiekkoilijat ovat kasvaneet kypärän käyttöön. He ovat kasvaneet siihen näkemällä sen luonnollisena asiana ja uskon, että näin tulee tapahtumaan ajan saatossa muillakin aloilla, Hämäläinen jatkaa.

Terveenä töihin, terveenä kotiin

Työturvallisuus on kehittynyt vuosikymmenten aikana valtavin harppauksin, kun siihen on kiinnitetty huomiota ja resursseja.

– Satama-alueiden turvallisuutta ja sen valvontaa on viety valtavasti eteenpäin. Lainsäädäntö on muuttunut, mikä on tuonut tärkeitä velvoitteita niin työnantajalle kuin työntekijällekin. Onneksi mekin olemme kehittyneet siinä mukana erittäin suotuisasti, Lehtinen sanoo.

Europortsilla otetaan kaikki havaitut turvallisuuspoikkeamat vakavasti. Ne käsitellään, jonka jälkeen suunnitellaan toiminta niin, ettei vastaavaa pääse toistumaan.

- Meillä on määritelty strategisesti yhdeksi tärkeimmäksi kehityshankkeeksi työturvallisuus ja turvallisuus yleisesti. Tämä on ykkösprioriteetti minulle ja koko yhtiölle. Olemme vastuullinen yritys, joka haluaa toimia vastuullisesti. Jokaisen joka tulee tänne töihin terveenä, pitää myös palata kotiin vähintään yhtä terveenä.

– Olemme saaneet aikaan hyviä tuloksia. Koko henkilöstömme on lähtenyt tähän todella aktiivisesti mukaan. He tuottavat parannusehdotuksia ja poikkeamahavaintoja. Mitä useampi niitä tekee, sitä paremmin me pääsemme poistamaan mahdollisia riskejä.

Vastuu kaverista ja vastustajasta

Oli kyseessä sitten toimitusjohtaja tai jääkiekkovalmentaja, on esimiehillä aina iso vastuu alaisistaan.

– Jos meillä täällä sattuisi jokin valitettava tapahtuma, niin minä olen ensisijaisesti vastuussa jokaisesta työntekijästämme. Toki kannan sen vastuun ja haluan pitää huolen, että me toimimme kaikkien sääntöjen mukaan, Lehtinen sanoo.

Myös kanssapelaajilla on vastuu, yhtä lailla kaukalossa kuin satamassa. Lehtinen korostaa, että yksikään työtehtävä ei ole niin kiireellinen, etteikö sitä olisi aikaa tehdä turvallisesti.

– Meidän odotusarvomme on, että jokainen pitää työkaveristaan huolta. Jos huomaa toisen toimivan riskialttiisti, säännöistä poiketen tai puutteellisin turvavarustein, odotamme hänen puuttuvan tähän käyttäytymiseen ja huolehtivan siitä, että työ keskeytetään kunnes kaikki on järjestelty asianmukaisesti.

Hämäläinen muistuttaa, että paljon ikäviä sattumuksia pystytään välttämään sillä, että mietitään mitä kaukalossa tehdään. Tunne vie helposti mukanaan, mutta järjen pitää olla koko ajan läsnä.

– Jääkiekko on kontaktilaji ja kentällä asiat tapahtuvat nopeasti. Pelaajilla on siis vastuu toisistaan, omista joukkuekavereista ja vastustajista. Vastustajan kunnioittaminen kuuluu olennaisena osana jokaiseen peliin. Valmentajat pystyvät vaikuttamaan siihen luomalla oikeanlaisen ilmapiirin ja oikeanlaisia arvoja, joiden mukaan toimitaan, Hämäläinen lisää.

Tuomari on jääkiekossa se, joka viime kädessä pitää huolen ettei poikkeamia varustuksessa suvaita. Satamassa tuomarin virkaa hoitavat esimiehet.

– Meillä jokaisella esimiehellä on velvoite puuttua havaittuihin poikkeamiin. Nämä asiat eivät kosketa vain yhtä ihmistä, vaan täytyy muistaa, että jokaisella ihmisellä on perhettä ja ystäviä. Haluan, että voimme taata heille sen, että meiltä palataan työvuoron päätteeksi ehjinä heidän pariinsa, Lehtinen toteaa.