Päävalmentaja Pekka Virta saavutti 800 runkosarjaottelun rajapyykin Liigassa eilen Lahdessa ottelussa Pelicansia vastaan. Vaikka kotiyleisö ei tänään Kivikylän Areenalle pääsekään juhlistamaan "Peksiä", tullaan häntä kuitenkin muistamaan ennen illan JYP–ottelua.
Virta itse suhtautuu saavutukseensa vaatimattomasti.
- "Saavutus" on ehkä vähän väärä sana. Ehkä se on pikemminkin osoitus määrätystä jääräpäisyydestä ja tahdonvoimasta. Jokainen kausi on pitänyt sisällään vaikeitakin hetkiä, mutta olen pystynyt näkemään positiivista ja mahdollisuuksia niissäkin hetkissä, Virta pohtii.
- Hienoa, että se on seuroissa huomattukin ja olen saanut tehdä töitä näin pitkään. On tässä kiistatta käynyt uran aikana joskus mielessä välivuoden pitäminen, mutta aina se puhelin on sitten soinut.
Kuluva kausi on Virralle 15. päävalmentajana Suomen miesten pääsarjatasolla. Jääkiekkovalmentaminen alkoi käytännössä heti oman peliuran jälkeen 2000-luvun alussa, joten laji on ollut läsnä hänen elämässään pienestä saakka. Kiekkoammattilaisen elämä sopiikin Virralle vallan mainiosti.
- Minulle oli selvää jo 5-vuotiaasta asti, että haluan jääkiekosta itselleni ammatin. Tykkäänkin pysyä alati liikkeessä: pidän siitä, että kaupungit vaihtuvat. Pitkän aikaa paikalleen jämähtäminen on minulle vaikeampaa kuin sykleissä eläminen, hän kertoo.
- Sen olen kuitenkin vuosien varrella oppinut, että itsensä pitää oppia tuntemaan. Talvisin stressi ja paine ovat niin vahvasti läsnä, että niiden nollaaminen ja laittaminen perspektiiviin muun elämän kanssa vaatii breikin. Ilman kesätaukoja tässä ammatissa toimiminen olisikin mahdoton yhtälö.
Virta oli vasta kolmas päävalmentaja, joka saavutti 800 runkosarjaottelun rajan Liigassa. Sen johdosta valmentajakollegoilta ja muilta jääkiekkoammattilaisilta tulikin paljon onnitteluviestejä ja -soittoja sinikeltaisten koutsille.
- Harri Rindell kirjoitti viestissään hyvin, että "harmi, kun niin harva älyää, mitä tuo oikeasti vaatii ja on vaatinut, mutta onneksi joku sentään". Siis se, että haluaa tehdä tätä työtä vuodesta toiseen, pysyy selväjärkisenä ja haluaa koko ajan mennä eteenpäin, Virta sanoo.
- Jokainen voi kuvitella itse olevansa sellaisessa työssä, jossa lähes puolet saa potkut ensimmäisenä vuotenaan ja koko ajan tulisi julkista arvostelua. Ei riittäisi, että olet työssäsi pätevä ja hyvä, vaan pitäisi aina olla parempi kuin joku toinen, jotta saat jatkaa työssäsi.
Lukon viime kausien menestymisen yhtenä tärkeänä tekijänä on ollut yhteistyön merkityksen korostaminen. Ulkopuolisia mielipiteitä peluutuksesta ja taktiikoista riittää loputtomiin, mutta jonkun, tässä tapauksessa Virran, vastuulla vaikeidenkin päätösten tekeminen aina on.
Kokenut valmentaja pystyykin seisomaan päätöstensä takana perustellusti: joukkueen etu tulee aina ensiksi.
- Pohjimmiltaan jokainen ihminen ajattelee vain omaa etuaan, kunnes saa jälkikasvua. Oman lapsen puolesta antaisi vaikka henkensä, mutta siihen asti se oma napa vaan on lähimpänä, Virta selittää.
- Eikä se ole mikään negatiivinen asia tai loukkaus ketään kohtaan, vaan tosiasia, joka on syytä tiedostaa. Mutta juuri sen yhteisön ja joukkueen menestys tuottaa hyvää yhteisön sisällä olevalle yksilöllekkin.
- Korvaustani tästä työstä ei makseta niinkään niistä helpoista päätöksistä ja päivistä, kun kaikki menee hyvin, vaan pikemminkin niistä isoista ja vaikeista päätöksistä. Se on tämän homman avaintekijä: ihan sama, mitä kenellekin selittää, jos ei pysty toimimaan kovassa vastatuulessa.
51-vuotias Virta ei koe, että vielä olisi oikea aika alkaa syvemmin muistelemaan pitkää uraa taaksepäin. Sen koomin hän ei ole myöskään itselleen asettanut mitään kiintopisteitä tulevaisuuteen, jonka saavutettua kiekkohommista voisi hyvillä mielin siirtyä syrjään. Motivaatiota ja kehittymisen nälkää riittää vielä.
- Kyllä se peli sinänsä on se asia, joka ajaa tässä hommassa eteenpäin. Peli itsessään on kiehtova ja aina uusi tarina. Niin moni tätä lajia harrastaa ja niin moni yrittää siipiään päävalmentajana, joten siinä hinku testata itseään ja näyttää, että Suomen suurimmassa urheilulajissa voi olla huipulla ja päästä eteenpäin, Virta sanoo.
- Monella silti unohtuu, että emme me tätä työtä tee pelkästään kannattajien takia, vaan myös perheidemme eteen. Matkan varrella lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja elämää on eletty siinä jääkiekon rinnalla.