Turo Aalto pohtii hetken kun mieheltä kysytään kuinka kauan hän on peleissä käynyt. Ensimmäiset muistikuvat ovat 1970-luvun alusta ja säännöllisesti pelejä on seurattu vuodesta 1977. Kausikortti miehen taskusta on löytynyt miltei jokaisena vuotena.
Aallolle yksi asia on pysynyt muuttumattomana - pelejä katsotaan aina seisomakatsomosta. Toisin kuin monelle nuoremman sukupolven edustajalle, niin Turo Aallolle seisomakatsomo on lähtöpiste.
- Silloin tosiaan halli oli yksi iso seisomakatsomo. Sitten tuli ensimmäiset 50 istumapaikkaa halliin ja siitä sitten laajeni pikkuhiljaa. Minä olen tottunut seisomakatsomosta peliä katsomaan ja miksi sitä hyvää vaihtamaan, Aalto naurahtaa.
Ensimmäisestä pelistään yli 40 vuotta Lukon kannattajana olleelle Aallolle on piirtynyt vahva muistikuva.
- Se oli 70-luvun alussa SM-sarjan aikana ja Lukko pelasi TUTO:a vastaan. Urpo Ylönen oli silloin turkulaisten maalissa ja päästi jonkun purkukiekon helposti maaliin, se on jäänyt vahvasti tuosta pelistä mieleen. Ylönen oli silloin iso tähti, maajoukkuemaalivahti.
Kun kannattajaura on jatkunut yli 40 vuotta, niin matkan aikana Aalto on nähnyt seuran hyvin erilaisissa tilanteissa ja voimasuhteet ovat vaihdelleet.
- 1970-luvun lopussa Lukolla oli tosi värikäs joukkue kasassa. Oltiin hetken aikaa kohtuullisen hyviäkin ja olimme menossa playoffeihinkin, mutta tuohon aikaan pääsi vain neljä joukkuetta pelaamaan pudotuspelejä. Silloin löytyi kaksikin erinomaista koostumusta kun Bruta Wallenius ja Harri Tuohimaa johtivat ketjujaan. Joukkueessa pelasi maajoukkuetason jätkiä, Aalto muistelee.
- Lukon identiteetti on vaihtunutkin suurestikin tässä vuosien varrella. Muistan ajat kun meillä ei ollut mitään palaa pitää Matti Forssia tai Harri Tuohimaata kun HIFK vei heidät. Ehkä kilpailukin koveni siinä ja jäimme vähän jalkoihin.
- Kyllä Lukko eli huutolaispojan elämää 1980-luvun alussa kun tipuimme divariin. Kun Matti Forss naarattiin takaisin HIFK:sta niin tuntui, että siitä alkoi nousu. Taas 1980-luvun puolivälissä muistan hyvin kun paikalliskamppailut alkoivat kääntymään meille. Mölli Keinosen valmentaessa Lukko voitti pari vuotta järjestään Porissa. Aluksi tuntui paikan päällä uskomattomalta ettei tätä voi tapahtua.
- Oli kiva nähdä kun Tapio Levoakin punotti, Aalto fiilistelee.
- Haluan muuten sanoa tässä erikseen, että Matti Forss on kaikkien aikojen suosikkipelaajani.
Lukon peli on kohtaamispaikka
Monelle Lukon peleissä käyneelle Turo Aalto on tuttu näky seisomakatsomosta yli 40 vuoden ajalta. Miehelle Lukon pelit ovat ennen kaikkea kohtaamispaikka ja toki vieläkin makea voitto tuntuu hyvälle, vaikka liian tosissaan pelejä Aalto ei ole koskaan ottanut.
- Ei ne tappiot liian kovaa kirpaise, koska elämässä on paljon muutakin. Enkä ole koskaan ottanut pelejä niin vakavasti kuten ehkä moni muu on.
- Meillä on vakiporukka, joka on välillä vähän vaihtunut, mutta nyt pysynyt aika samana viimeiset 30 vuotta. Useimpien kanssa olemme tekemisissä muutenkin ja osan kanssa nähdään aina syksyllä taas hallilla kun uusi kausi alkaa.
Lauantain Ilves-peliin Aalto tulee ottamaan paikkansa seisomakatsomosta.
- Maalinteko voisi alkaa natsaamaan, Aalto nauraa.
Turo Aalto vetää pitkään ja rauhallisesti henkeä miettiessään vastausta mitä Rauman Lukko hänelle merkitsee.
- Se on elämäntapa. Hyvässä ja pahassa.
