Aikaisimmat muistot Lukosta on 7-8 -vuotiaana, kun kavereiden kanssa juostiin ympäri hallia muun muassa jääkiekkokorttien perässä.
Suurin kipinä äänekkääseen kannattamiseen on siinä ympärillä oleva yhteisö, jossa kaikki seisovat joukkueen tukena. Voittavan joukkueen mukana on tietysti helpompi seistä kuin häviävän, mutta pidemmänkin tappioputken jälkeen usko siihen, että se meidänkin päivä vielä koittaa, saa edelleen menemään hallille ja seisomaan joukkueen takana.
Jos itse pystyy pienenkin lisäpanostuksen katsomosta joukkueelle antamaan, niin se annetaan. Lukko on sellainen asia, johon synnytään ja kasvetaan, eikä niin vain lähdetä pois. Lukko on ”lifetime deal” ja välillä kuin parisuhde erilaisine ylä-ja alamäkineen, joista taistellaan läpi ja jatketaan eteenpäin.
Siksi minä olen Lukko,
Mika Haavisto
