Lukon päävalmentaja Marko Virtanen, mitä kaudesta 2021–22 jäi käteen?

Jos näin aikajanaa edetään, niin kauden alkuhan tuli nopeasti. Oltiin oltu viikko kasassa joukkueena ja sitten pelattiin jo Pitsiturnausta. Siitä pari viikkoa eteenpäin ja pelattiin jo tuloksesta CHL:ssä. Todella poikkeuksellinen lähtö kauteen: uusi valmentaja, uudet pelaajat, täysin poikkeuksellinen ja lyhyt ryhmäytymisjakso ja käytännössä heti pelataan tuloksesta. Pitkälle venynyt edelliskausi ja sitä seuranneet kultahumut eivät myöskään voineet olla vaikuttamatta, vaikka ne tietysti kuuluvat asiaan.

Kevään ja kesän aikana odotimme, että olisimme saaneet kesän aikana vahvistettua joukkuetta, mutta sitä ei tapahtunut. Oli poikkeukselliset pelaajamarkkinat eikä niistä voinut sanoa, mihin suuntaan ne lähtisivät kehittymään: vapautuisiko isoja pelaajia niille paikoille, mille haetaan. Niitä ei koskaan vapautunut. Siihen oli järkisyyt jäädä odottamaan isoja kaloja, mutta se tarkoitti, että kauteen lähdettiin vajaammalla rosterilla, mitä oltiin ajateltu.

Kauden vaikean alkujakson jälkeen saatiin hyvä jakso ja 12 voittoa putkeen. Pitää kuitenkin muistaa, että sen vaikeankin jakson aikana pelasimme CHL:ssä tiemme Euroopan kahdeksan parhaan joukkueen joukkoon ja jatkoaikatappiolla putosimme neljän parhaan joukosta. Liigan voittoputken jälkeen kaikki tietävät, mitä tapahtui. Korona istahti kaikkien olkapäille hetkeksi. Me olimme ensimmäinen joukkue, joka sairasti koronan ja sitten oltiin vielä ensimmäinen, jolle iski toinen aalto.

Ensimmäiseen tartunta-aaltoon saatiin lainapelaajia, mutta toisessa mentiinkin omilla junioreilla ja niillä pelaajilla, kenellä kunto kesti. Pahimmillaan vain 10 vakiokokoonpanon pelaajaa oli rosterissa. Runkosarjan loppu oli todella vaikea: noilla pelimäärillä ei pystytty harjoittelemaan enää millään tavalla ja sairastuneet pelaajat tulivat hiljalleen oman koronaprotokolliensa mukaan suoraan peleihin sisään käytännössä harjoittelematta joukkueen kanssa. Mitään riskejä pelaajien terveydellä ei missään tapauksessa haluttu ottaa.

Saattoi näyttää, että onhan niitä pelimiehiä kokoonpanossa, mutta oikeasti he saattoivat olla 3–4 viikkoa harjoittelematta. He tulivat sitten vasta pelin sisällä mukaan peliin hiljalleen.

Runkosarjasijoitus sinetöityi aivan runkosarjan päätöskierroksen viimeisillä hetkillä. Mistä asetelmista playoffsit alkoivat ja miten niissä pelillisesti onnistuttiin?

Nipin napin pysyi nenä veden pinnalla ja 1. kierroksella HPK:ta vastaan oli kovat, tasaiset pelit. Sitten Tappara-sarja tulikin nopeasti jo vastaan. Siinä sarjassa oltiin tasaviisikkopelissä minun ja vastustajankin valmentajan näkymyksen mukaan Tapparaa edellä. Se, missä he olivat parempia, olivat erikoistilanteet. Heidän maalivahtinsa Christian Heljanko oli erittäin hyvä. Hän pelasi heille pari voittoa. Äärimmäisen tasaista oli ja kun on niin tasaista, pienistä marginaaleista puhutaan. Välillä se on kuin lantin heittoa.

Kun pelattii näitä pelejä kuitenkin viisi Tapparaa vastaan, niin kyllä parempi joukkue tuli selville. Sitä ei tarvi miettiä, siitä ei ole kysymys. Mutta tiukkaa oli. Oli paljon käänteitä, jotka olisivat voineet lähteä viemään pelejä ja sarjaa toiseen suuntaan. Fakta on, että pelasimme 14 päivään yhdeksän peliä, oikeita playoffs-pelejä, veitsi kurkulla koko ajan. Ja korona oli edelleen taustalla.

Tilannehan olisi voinut olla ihan toinen, jos oltaisiin päästy suoraan kuuden parhaan joukkoon. Olisi tullut lepo- ja harjoittelupäiviä väliin. Haastoimme kuitenkin ehkä sitä kovinta joukkuetta hyvin. Playoffseissa kaikki vastustajat tulee kuitenkin voittaa, sitä tosiasiaahan ei mikään muuta.

Erikoistilannepelaamisen kanssa oli loppukaudesta vaikeuksia. Pystyykö sille antamaan tiettyjä syitä?

Pitää muistaa, että myös vastustaja on kuviossa mukana. Ei ne niin sysimustia ne meidän ylivoiman maalipaikat olleet. Maaleja ei saatu, mutta maalipaikkoja oli kuitenkin noin saman verran kuin niillä runkosarjan jaksoilla, jolloin meidän ylivoimaprosenttimme oli yli 30.

Parannettavaa löytyy ja tiedetään kyllä, missä pystytään parantamaan. Siinä mennään jo tosin vähän henkimaailmankin hommiin. Ei ylivoimapeli ollut niin huonoa loppua kohden, mutta heikompi jakso tuli huonompaan paikkaan. Maalivahdit ovat myös äärimmäisen isossa roolissa siinä, miltä ali- tai ylivoima näyttää.

Kauden alussa asetettuun pelilliseen tavoitteeseen eli runkosarjan top 6 -sijoitukseen ei päästy, mutta mitkä onnistumiset, isot tai pienet, ovat jääneet päällimmäisenä kaudesta mieleen?

Pienestä on menestyminen yleensäkin kiinni. Niin CHL:ssä kuin tässä Liigassakin päästiin näkemään, että ei me kaukana kärjestä kyllä oltu kummassakaan sarjassa. Positiivisista asioista pitää muistaa myös, että näiden nuorien pelaajien, Oliver Sunin, Sami Päivärinnan, Iivari Säkkisen ja Noel Pietilän, ei heidän pitänyt pelata 40 Liiga-peliä tänä vuonna. Ei heidän varalleen oltu sitä laskettu, vaan heidän oli tarkoitus olla vaan stunttaamassa silloin tällöin. Saatiin tuotua kauden mittaan tällaisia ukkoja sisään ja Suni, Päivärinta ja Säkkinen vetivät kuitenkin playoffseissakin kovassa paikassa. Se on kasvamista ja rahaa pankkiin.

Kausi oli kaikkinensa ylä- ja alamäkeä. Miten joukkueen yhteishenki pysyi yllä kauden mittaan ja kuinka hyvin joukkue piti yhtä?

Hyvin pitivät pelaajat yhtä. Nämä ovat parhaita asioita yhteishengelle. Kun on kovia aikoja, käännetään kelkka ja pelataan kova jakso, se on vahvuutta. Sitten tuli luonto peliin tietyllä tapaa ja loi loppukauden asetelmat äärimmäisen haasteelliseksi.

Miten koet, että yhteistä pelikirjaa noudatettiin ja yhteisiä asioita tehtiin jäällä näin yleisellä tasolla?

Olen erittäin tyytyväinen joukkueen sitoutumiseen pelilliseen asioihin silloin, kun ne loksahtivat kohdilleen vaikean alun jälkeen. Hyvin toteutettiin ja tehtiin. Jos puhutaan pelistämme, näimme, että se riittää ketä vastaan tahansa, kun olemme parhaimmillaan. Se riitti CHL:ssäkin ja Tapparaa vastaan 5 vs 5 -pelissä. Kaikki ottaa kuitenkin aina aikansa silläkin puolella.

Miltä Lukon lähitulevaisuus näyttääkin omien U20-pelaajien osalta?

Aika näyttää. U20-pelaajasta on iso matka Liiga-pelaajaksi. Mielestäni pelaaja rupeaa olemaan oikea Liiga-pelaaja, kun on toistasataa ottelua alla. Potentiaalia kyllä Lukon U20-pelaajissa on. Jos jotain positiivista koronasta löytää, niin kyllähän meillä poikkeuksellisen moni pelaaja sai mahdollisuuden pelata Lukon edustuksessa joko CHL:ssä tai Liigassa. Poikien kanssa olemmekin silti jutelleet, että siitä hetkestä, kun saa näyttöpaikkoja Liigassa, siitä on vielä pitkä matka Liiga-pelaajaksi.

Pysyikö luottamus valmennuksen, seurajohdon ja urheilujohdon kesken koko kauden hyvänä?

Luottamus on väärä sana, se on itsestäänselvyys. Yhteistyö niin valmentajien kuin Kallen (Sahlstedt) ja seurajohdonkin kanssa on ja on ollut saumatonta koko kauden ajan. Vain ja ainoastaan nämä ovat ne henkilöt, jotka tietävät, missä oikeasti mennään ja mistä asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä. 

Lukon pelaajilla alkoi 4. huhtikuuta neljän viikon mittainen, pelaajasopimuksiin kirjattu harjoitteluvapaa. Milloin joukkue palaa jälleen yhteistreeneihin?

Vapun jälkeen. Siihen asti pelaajat ovat omaharjoittelujaksolla ja pitävät yllä kuntoaan ja pelitaitojaan itsenäisesti.