Paljon on vettä virranut kanaalissa siitä, kun Seppo Hurme aloitti vuonna 1971 Lukon A-nuorten huoltajana. 52 vuotta sitten alkanut maineikas ura sinikeltaisten taustajoukossa on tänä keväänä tulossa päätökseensä, kun huhtikuussa kasikymppisiään juhliva Sepi siirtyy viettämään ansaittuja eläkepäiviä kuluvan kauden päätteeksi.

- Olin tehnyt kolamiehen hommia jäähallilla ja sitä kautta tuli seurattua treenejäkin aika paljon. Silloinen A-junnujen huoltaja kysyi kerran, lähtisinkö huoltohommiin mukaan. Siltä seisomalta en luvannut, vaan sanoin keskustelevani kotona hallituksen kanssa ensin. Silloin, eikä koskaan sen jälkeenkään, meillä ei vaimon kanssa ollut mitään erimielisyyttä aiheesta, Hurme muistelee.

- Hirveän paljoa en noista A-nuorten ajoista muista, mutta se on kyllä jäänyt mieleen, kun 1976 aloitin SM-liigajoukkueen huoltajana ja mentiin ensimmäisen kerran jäälle. Eräs pelaaja tuli kysymään, että onhan luistimet teroitettu. Vastasin, että ainakin yritetty on. Hän kysyi uusiksi, että onko ja vastasin tällä kertaa, että on. Hän oli sellainen mies, joka vaati aina tarkkoja vastauksia, Sepi naurahtaa.

Tarinoita Sepillä kyllä piisaa vuosien varrelta, mutta moniakaan niistä hän ei eteenpäin kerro – ehkä osaltaan sen takia huoltajalegendaa arvostetaan työkavereiden keskuudessa ja häneen luotetaan niin suuresti. 

Nyt Sepi kuitenkin haluaa raottaa muistojen arkkuaan sinikeltaiselle Lukko-perheelle ja jakaa muutamia tarinoita matkansa varrelta sekä ajatuksia tulevaisuudesta.

Alttarilta pepunpesijäksi

"Menimme vuonna 1965 Paula-vaimoni kanssa naimisiin ja samana vuonna syntyi ainoa lapsemme Jaana. Vaimo oli Jaanan syntymän jälkeen paljon töissä, joten minä siinä sitten tyttöä hoitelin aika tiiviisti tuohon vuoteen 1971 asti. Eli aika monta peppupesua on tullut tehtyä.

Kun sitten A-junnuihin menin huoltajaksi, ja tietysti samaan aikaan työskentelin puhelinlaitoksella asentajana, niin Paula sitten monesti laittoi perunat valmiiksi kattilaan ja Jaana ne keitti valmiiksi niin, että ehdin syömään kotona töistä tullessani ennen hallille menoa. Se oli aikamoista tiimityötä kotonakin."

Siihen aikaan, kun huoltaja teroituskoneen sai

"A-junnuilla ei tuolloin minun aikanani ollut omaa teroituskonetta. Olimme sopineet edustusjoukkueen huollon kanssa, että he teroittavat omalla koneellaan meidän luistimet aina ennen peliä. Joten peliä edeltävänä iltana vein teroituskoneen luo meidän luistimet ja aamulla ne olivat täydessä terässä.

Sitten SM-liigajoukkueen huoltajaksi tullessani piti opetella teroituskoneen käyttämistä. Rosvallin Kaitsu sitten näytti, että tässä on teroituskone ja vetäisi pari kertaa terän koneen läpi. Siitä sitten aloin opettelemaan teroitusta. Isäni oli kirvesmies ja meillä oli kotona tahko, jolla hän teroitti kirveet ja muut. Jonkunlainen pohja teroittamiseen oli jo siis entuudestaan."

Ensimmäinen pelireissu edustuksen mukana jännitti

"Olihan siinä jännitystä ilmassa, kun lähdin ensimmäistä kertaa SM-liigajoukkueen mukana pelireissulle. Koko ajan mietin, että onko tässä nyt kaikki mukana mitä tarvitaan: mailat, pelipaidat, sahat, teipit, mitä siihen aikaan nyt tarvittiin. Nykyäänhän tavaraa tulee paljon enemmän pelireissuille mukaan ja pyykkiä pestään päivittäin. Aikanaan pestiin pelipaidat vain silloin tällöin, puhumattakaan muista pelikamoista. Jotkut saattoivat pestä ja vaihtaa pelisukatkin vaan kerran kaudessa.

Pari kertaa kävikin niin, että pelaajalla oli vain yhden jalan luistin mukana. Muuten kyllä varusteita ja huollon tarvitsemia tavaroita on aina lainaksi saatu, mutta luistimia on kyllä aina vaikea löytää sopivia lainaan."

Ruotsin reissujen kommellukset

"Yksi vuosi tehtiin Tukholman seudulle harjoituspelireissu. Mentiin laivalla Ruotsiin, löydettiin jäähalli ja pojat alkoivat kantamaan pelikasseja halliin, kun eräs paikallinen tuli kysymään, että mitäs te täällä teette. Vastattiin, että pelaamaan tänne tultiin. Hän sanoi, että ei täällä mitään peliä tänään ole. Tarkistettiin asia ja niinhän se oli: peliä ei ollutkaan, mutta meille ei siitä oltu mitään ilmoitettu. Mentiin sitten seuraavalla laivalla takaisin Suomeen.

Eräs toinen syksy taas meillä oli harjoituspelikaudella sovittu ensiksi peli Vaasassa ja sitten Uumajassa. Suunnitelmana oli jäädä pelin jälkeen yöksi Vaasaan ja lähteä seuraavana aamuna kohti Uumajaa. Hotellimme oli vaan buukattu vahingossa kuukauden päähän, samalle päivämäärälle tosin, joten joukkue sitten nukkui Vaasassa hotellin ala-aulassa."

Pietarin pelimatkalle omat vedet mukaan

"Vuonna 1976 käytiin pelaamassa silloisessa Leningradissa, nykyisessä Pietarissa. Silloin jännitti paljon, että mitä kaikkea pitää muistaa ottaa mukaan. Meille sanottiin, että siellä täytyy juomavesikin keittää ennen käyttämistä. Meillä oli puhelinlaitoksella oma vedentislaamo, sillä siellä ladattiin paljon akkuja, joihin vaadittiin äärimmäisen puhdasta vettä.

Otinkin sitten tislaamosta 60 litran vesisaavillisen mukaan reissuun eikä tarvinnut kertaakaan alkaa sen matkan aikana vettä keittämään!"

Paljon kilometrejä tien päällä, mutta vain yksi kolari

"Kaikenlaista on vuosien mittaan sattunut, mutta vain yhdessä kolarissa olemme olleet osallisena. Olimme Lukon bussin kanssa Hämeenlinnan seuduilla ja edessämme ajoi auto, joka vilkutti oikealle kääntyäkseen. Kuskimme tietysti sijoittautui kaistan vasempaan laitaan antaakseen tilaa kääntyjälle, mutta yhtäkkiä edellä ajava käänsikin vilkun vasempaan ja kääntyi suoraan eteemme.

Kuljettaja oli aika sekavassa tilassa kolarin myötä ja huomasimme, että auton takana oli lastenistuin. Aloimme siinä pimeässä etsimään, että eihän kyydissä vaan ole ollut lasta, joka olisi mahdollisesti törmäyksessä lentänyt autosta ulos, mutta onneksi autossa ei ollut ollut muita matkustajia. Kuljettaja vietiin puolisonsa saattelemana ambulanssilla Hämeenlinnaan. Onneksi siinä ei sen pahemmin käynyt."

Terien pikalukot ovat muuttaneet huoltajan arkea

"Kyllä noiden luistinten terien pikalukko on ollut yksi parhaista keksinnöistä, joita tässä huoltajanurani aikana on ollut. Se on helpottanut paljon tätä hommaa – ennen niitä luistimet täytyi kokonaan riisua jalasta pois terän vaihtamisen ajaksi. Nykyään voit vain irrottaa terän ja kiinnittää uuden paikalleen ja koko hommassa menee alle minuutti.

Se tosin on johtanut siihen, että teriä kuluu myös pelin aikana enemmän, kun terä voidaan vaihtaa heti pienenkin railon syntyessä. Ja siksi myös teriä täytyy teroittaa selvästi enemmän. Jokaisella pelaajalla onkin pelissä muutamat varaterät valmiina ja kun varaterät vaihdetaan luistimeen, vanhat terät teroitetaan."

Pelireissut taittuvat yhä pakun kyydissä, vaikka bussissakin tilaa olisi

"Kyllä minä tykkään yhä huollon pakettiauton kyydissä taittaa pelireissut. Siellä saa paremmin jalan oikaistua, kun tuo oikea jalka välillä oireilee. Linja-autossa jalan suoraksi saaminen onkin vähän vaikeampaa. Ja on siinä sekin, että jos meillä on vaikka aamujäät Raumalla vieraspelipäivänä, voin ottaa osan luistimista mukaan pakettiautoon ja teroittaa ne pelipaikalla ennen kuin pelaajat tulevat bussilla perässä."

Työarki Lukossa auttoi jaksamaan vaimon poismenon jälkeen 

"Paula sairastui vuonna 2011 ja nukkui pois viisi vuotta myöhemmin. 51 vuotta olimme naimisissa ja hyvin pärjäsimme yhdessä. Rupesimme tuntemaan toisemme riittävän hyvin loppuvaiheessa. Kun tuon viiden vuoden ajan sairaalassa kävin, niin aina sanottiin, että milloin tahansa voi tulla lähtö. Siihen pystyi siis varautumaan vähän.

Kyllähän se helpotti olla joukkueen arjessa mukana silloin 2016, kun ei tarvinnut vain kotona istua yksin. Kun koko ajan oli toimintaa ympärillä, niin ei ehtinyt ajattelemaan näitä asioita liikaa. Kyllähän minä olen kiitollinen Lukolle, että olen saanut olla täällä ja että kaikki ovat minut hyväksyneet. Mane, Piko, Masa, Nunu, Rakkis ja ketä kaikkia tässä on, kaikki ovat kyllä olleet hienoja työkavereita. Erittäin iso kiitos siis Lukolle ja työkavereille, että ovat jaksaneet minun seurastani kärsiä."

Eläkepäivien suunnitelmat vielä auki

"Jaa-a, se onkin vielä arvoitus, että miten nyt sitten tästä eteenpäin päivät täytetään. Suunnitelmissa on, että saisin oikeaan polveen uuden tekonivelen. Polvi kun pakkaa olemaan iltapäivisin kipeä eikä pitkiä aikoja pysty kävelemään.

Näissä hommissa kun on pitkään ollut, niin sosiaalinen kanssakäyminen kavereiden kanssa on jäänyt vähiin. Ja kun ikääkin on, montaakaan samanikäistä kaveria ei enää ole. Yksi armeijakaveri Tampereelta kyllä soittelee parhaimmillaan parikin kertaa päivässä ja vähintään sen pari, kolme kertaa kuukaudessa."

Tervetuloa Sepin peliin Lukko–Jukurit torstaina 9.3. – hanki lippusi klikkaamalla alla olevaa kuvaa!